Hyvinkää 18.5.2007

Slovenian matkan matkakertomus 6.-11.5.2007.

Sunnuntai 6.5.2007

Sunnuntaina iltapäivällä ”Tulipunaruusujen” saattelemana Marja ja minä pääsimme
ajoissa Helsinki-Vantaa lentoasemalle odottelemaan muita VR Matkailijoita Slovenian
matkalle.

Pian alkoivat toisetkin saapua sinne ja niin oli ensimmäinen osa yhteisestä matkasta
alkanut. Lentoasemalla oli paljon matkustajia, ettei tahtonut istumapaikkaa löytää
odotellessamme koneeseen nousua. Lento kesti vain vajaat 3 tuntia, ettei siihen
ehtinyt edes väsyä.

Perillä oli oppaamme Marketa Sindelova meitä vastassa VR Ryhmä-kyltin kanssa.
Minä tosin menin hänen ohitseen, kun siinä kyltissä piti lukea VR Matkailijat. Oli jännä
sattuma, että Marketa-opas olikin minulle ennestään tuttu, sillä hän oli v. 2004
Bratislavan joulumatkallani meillä oppaana.

Pian se matka lentokentältä Ljubljanaan taittui, kun matkaa oli vain 25 km.
Majoituimme huoneisiimme ja sen jälkeen kokoonnuimme yhteiselle tervetuliais-
illalliselle oman City hotellin ravintolaan. Ruoka oli maukasta ja keskustelu luisti
pakallisen viinin siivittämänä. Illallisen loputtua huomasimme, että ulkona oli aika kova
sade, onneksi ruokailu oli hotellissa.

Maanantai 7.5.2007

Marketa ei ollutkaan maanantaina meidän oppaanamme, vaan meillä oli nuori mies
nimeltään ”Karpo”, mutta hänelle ei saanut sanoa ”Karpolla on asiaa”! Hänen
mukanaan kulki myös harjoittelijaopas.

Teimme vanhassa kaupungissa kierroksen. Ljubljana on Euroopan pienimpiä
pääkaupunkeja, jossa on asukkaita vajaat 300 000. Pääkaupunki on keskellä maata
ja sijaitsee Sava-joen sivujoen Ljubljanincan varrella. Joen itäpuolella sijaitsee
pikkuinen vanha kaupunki, joka on kuin koru. Siellä oli paljon mielenkiintoista
nähtävää. Nähtävyys ja vaikuttava sellainen on kukkulalla kohoava linna, jonne
monet myöhemmin ajelivatkin katsomaan hienoja näkymiä ympäristöön. Linna on
kaupungin vanhimpia rakennuksia, se on peräsin jo 1000-luvulta. Raatihuone on
valmistunut v.1484 ja barokkityylinen tuomiokirkko 1700-luvulla. Joen ylittävä, Josip
Plecnikin suunnittelema Kolmoissilta on maailmankuulu ja toimii porttina vanhaan
kaupunkiin. Joen länsipuolen kaupunginosat ovat huomattavasti uudempia, ne on
rakennettu vuonna 1895 tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen. Näimme myös
Suutarinsillan ja Lohikäärmesillan, lohikäärme on Ljubljanan symbooli.

Kaikki totesimme, että kaupunki oli todella siisti, roskia ei näkynyt missään!

Kävelykierroksen päätyttyä ”Karpo” vei meidät bussille ja ajelimme kohti Blediä ja
Bohinj-järveä.

Bledin kaupunki sijaitsee Juliaanisten Alppien kauniissa maisemissa. Kyllä me
nautimmekin niistä maisemista matkalla, aivan uskomattoman kauniita kyliä, kirkkoja,
metsiä ja kaikkea mahdollista. Kunka voi olla niin kaunista huokailtiin joka puolella
bussia!

Vierailu Bledin keskiaikaisessa linnassa kyllä maksoi kapuamisen vaivan, kun katsoi alas
järvelle, jossa pieni kirkko oli pienellä saarella linnan alapuolella olevassa järvessä,
näkymä oli uskomattoman kaunis samoin ympäristö muutenkin.

Kuohuviini maistui kuulemani mukaan aivan erinomaisen hyvältä linnan ravintolan
terassilla, samalla maisemia ihaillen.

Matkalla alas kaupunkiin pysähdyimme Bohinj-järvelle vielä ottamaan kuvia linnasta
kauempaa ja samalla järvestä.

Bledissä teimme kierroksen ihaillen sielläkin rantaa ja kauniita puita. Ennen kuin
nousimme taas bussiin, kuvautimme itsemme valkoisen ”kaupunkijunan” vieressä.
Sillä emme päässeet ajelemaan, vaikka olisi sekin meille kelvannut, mutta meidän oli
kiirehdittävä Paimenten museoon. Siellä paikallinen opas kertoi kuinka paimenet
ennen menivät kesäksi vuorille karjan kanssa ja heillä oli siellä omat asumuksensa.
Näistä majoista oli yksi pystytetty museoon. Samoin siellä oli juustokattiloita ja muuta
esineistöä paimenilta.

Vastapäisessä ravintolassa saimme maistella erilaisia juustoja vastaleivotun hyvän
leivän ja ”palanpainikkeen” kanssa. Tämä paikka oli auki ihan vain meitä varten.
Sieltä olisi saanut ostaa hyvänmkuisia juustoja ja erivärisiä ”palanpainikepulloja”,
mutta ei kauppa oikein käynyt, sillä olihan vasta ensimmäinen retkipäivä.
Lounastimme retken aikana ja illaksi palasimme Ljubljanaan.

Meitä oli yhdentoista hengen ryhmä illalla, kun menimme Ljubljanicalle iltaristeilylle
katselemaan kaupunkia joelta käsin. Jouduimme vähän haeskelemaan risteilyn
lähtöpaikkaa, mutta löysimme kuitenkin laiturin ajoissa. Tunnin verran risteilimme ja
kauniilta kaupunki näytti myös sieltä katsottuna. Risteilystä saamamme
ryhmäalennusrahan laitoin autonkuljettajamme juomarahoihin matkan lopussa.

Päivän päätteeksi kiertelimme kaupungilla mm. etsien sitä meille mainostettua Svesta-
tähti jäätelökahvilaa. Toiset jopa löysivätkin sen, mutta kyllä mekin maittavia
jäätelöannoksia nautimme joen rannan kahvilassa ja jopa toisen kerrankin
tiistaiaamupäivänä.

Täytyy kertoa vielä eräs tapahtuma maanantai-illalta. Kun meitä matkalaisia oli
hotellin vieressä katukahvilassa iltaa viettämässä. Päätimme ennen hotelliin menoa
katsastaa vastapäisen Mini- ja Maxi- liikkeen näyteikkunat. Kun saavuimme liikkeen
oven luo, ovisyvennyksessä, ikäänkuin näyteikkunassa oli nainen puolimakaavassa
asennossa, vaalea kiharainen peruukki päässä ja täysissä pukeissa. Minä luulin, että
siinä oli somistaja näyteikkunaa laittamassa. Nainen nousi istumaan ja me vasta
ikkunoiden läpi näimme, että hänellä oli patja siinä ovisyvennyksessä, eikä hän
ollutkaan kaupassa sisällä. Poistuimme häiritsemästä hänen yöuniaan. Hotellin ovelta
vielä vilkaisimme häntä ja siellä hän istui katsellen meitä. Hän varmaan luuli, että
soitamme poliisit paikalle, kertoen hänen luvattomasta yöpymisestään. Puhuimme
Marketan kanssa asiasta ja hän sanoi, ettei sellainen yöpyminen ole luvallista ja hän
piti sitä hyvin harvinaisena, ei ollut itse koskaan törmännyt vastaavaan kodittomaan
Ljubljanassa.

Tiistai 8.5.2007.

Aamulla oli pari tuntia aikaa tehdä ostoksia ennekuin jatkoimme matkaa kohti
Pirania. Kyllä ihan vähän ehdittiin ostaakin, mutta aikaa Ljubljanassa olisi saanut olla
enemmän ostoksia varten. Ainakin me muutamat olisimme vielä kierrelleet
kaupungilla mielellämme! Torilla ja kauppahallissa siinä kahden tunnin aikana ehti
piipahtaa ja muutamat menivät ylös linnaan ihailemaan vielä näkymiä kaupungin
yllä.

Päivällä lähdimme kohti Adrianmeren rannikkoa ja matkalla vierailimme ensin
Predjaman linnassa, ”linna luolan edessä”. Jyrkkään kallioseinämään rakennetun
linnan kuuluisin asukas oli 1400-luvulla elänyt rosvoritari Erazerm. Ritarin kohtaloksi
koituivat vihollisen sinkoamat kivenjärkäleet, jotka yllättivät hänet paikassa, jossa
herratkin käyvät yksin eli senaikaisessa WC:ssä. Tätä ovea mekin kolkuttelimme,
mutta se oli suljettu.

Linnan takana ja alla kiemurtelee luolaverkosto, johon me emme tutustuneet.
Sinne ei tehdä retkiä kaikkina vuodenaikoina lepakoiden takia. Kiinnostavinta linnassa
ovat sen ulkonäkö ja rakenteet, sisustus on jätetty aika köyhäksi. Entisiä asukkaita
esittävät nuket. Linnassa oli myös kappeli ja vankila kidutuslaitteineen.

Elokuussa linnan edustalla järjestetään vuosittaiset turnajaiset. Kulkuväylän vierellä voi
nähdä myös katapultin, mutta liekö tämä se, jolla kivenjärkäleet aikoinaan
ammuttiin, tuskin?

Predjanman linnasta jatkoimme matkaa Postojnska Jamaan eli Postojnan
tippukiviluolaan. Tämä on Slovenian pisin tunnetuin karstimaan luola ja kuuluu
UNESCON maailmanperintöluetteloon. Luolassa on löydetty n. 20 km kuivia,
vedentäyttämiä sekä jatkuvasti virtaavia onkaloita. Vierailumme luolastossa kesti
puolitoista tuntia, jolloin nähtiin runsaat viisi kilometriä tunneleita. Junalla ajettiin kaksi
kilometriä luolan sisälle. Vanha luola, josta matka jatkui kävellen reilun kilometrin
verran luolan kauneimpiin osiin, joita ovat Iso Vuori, Kauniit luolat, Konserttisali, jonka
vieressä on rautatieasema, josta juna lähteee takaisin maanpinnalle.

Paikallinen asukas, mies Luka Cec, löysi Vanhan luolan vuonna 1818, mutta jo 1200-
luvulla on luolassa vierailtu. Sitä todistavat vierailijoiden nimikirjoitukset luolan
sisääntulon seinillä. Ensimmäinen luolan rautatie rakennettiin vuonna 1872.
Vuonna 1884 luolan vanha valaistus vaihdettiin sähköiseen valaistukseen. Vuonna
1967 rakennettiin kaksiraiteinen ja luolan kiertävä rautatie.

Postojnan luolan kerroksen alku kaivaitui jääkauden alussa noin 1,5 miljoonaa vuotta
sitten.

Luola on kuuluisa tippukivien runsaudesta, joita on luolassa usean muotoisia ja värisiä.
Tippukivet ovat erikokoisia, pieneimmät ovat tippikivipuikkoja, jotka riippuvat katossa.
Suurimmat ovat tippukivitappeja, jotka kasvavat maasta ylös. Seinillä oli erilaisia
kalkkiverhoja. Tippukivupuikot ja -tapit voivat kasvaa yhteen tippikivipylväiksi.

Tippukivet syntyvät tiettyjen fysikaalis-kemiallisen prossessien tuloksena. Tippukivet
eroavat toisistaan myös ikänsä puolesta. Vanhimmat alkoivat muodostua runsaat 500
000 vuotta sitten. Eniten tunnetaan tippukiviä, jotka ovat vähemmän kuin 50 000
vuotta vanhoja. Ne muodostuvat todella hitaasti, ne kasvavat vain 0,1 mm
korkeintaan 1 mm 10-80 vuodessa. Luolaeläimiä on lukuisia, kuten erityisiä
kovakuoriaisia, heinäsirkkoja, hämähäkkejä, rapuja ja tuhatjalkaisia. Erityisin kaikista on
kuitenkin OLMI, jonka mekin näimme.

Minusta tämä oli sellainen elämys, jota ei hevillä unohda! Harmi vain, kun siellä ei
saanut kuvata ja kortit sekä kirjakin jäi saamatta, kun Konsertti salin myymälä oli
suljettu.

Matkamme jatkui kohti Pirania ja matkalla söimme vielä lounaan ennenkuin
saavuimme hotelliimme Piranissa.

Keskiviikko 9.5.2007

Aamiaisen jälkeen teimme kävelykierroksen Piranisssa. Nousimme kapeita, kapeita
kujia seuraillen aika korkealle, ainakin minun mielestäni, kaupungin näkymiä
ihailemaan. Emme kuitenkaan linnan asti. Kierroksen jälkeen bussi vei meidät Koperiin,
jossa tutustuimme sen vanhaan kaupunkiin. Kierroksen jälkeen Kalevi ja Asko jäivät
katselemaan EU-maiden esittelyä, jonka paikalliset koululaiset olivat järjestäneet.
Nämä meidän reippaat tanssijamme olivat näyttäneet koululaisille miten
letkajenkkaa tanssitaan?

Marketa vei meidät Koperin jälkeen yksityiselle viinitilalle. Täällä talon miniä esitteli ja
tarjosi tilansa viiden eri viinin maistiaiset meille. Eräs näistä heidän viineistään oli
saanut ensimmäisen palkinnon aika hiljakkoin. Talon leivällä piti maistiaisten välillä
”puhdistaa” suu, jotta viinien maut tulivat paremmin esille. Saimme leivän kanssa
maistaa myös talon valmistamaa oliviöljyä. Lopuksi oli kellarissa vielä ”tuimat tuikut”
tarjolla, jotta ostokset tulisivat varmemmin tehtyä. Ennen Piraniin paluuta nautimme
lounaan ulkoilmaravintolassa, jossa annokset olivat todella mahtavat.

Torstai 10.5.2007

Tämä päivä oli kokonaan vapaata ostoksille, linnassa käynnille, omatoimiselle
kaupunkikierrokselle tai niinkuin Marja ja Raija tekivät, kävelivät viiden kilometrin
päähän Portoroziin. Olivat välillä uineetkin ja tehneet tietysti ostoksiakin.

Hotellin terassilta oli hyvä iltapäivällä katsella Adrianmeren aaltoja ja Seijaa, Askoa
ja Vesaa, jotka kävivät myös uimassa meressä, niin reippaita he olivat.

Illalla Marketa tuli takaisin meidän luoksemme, sillä hän oli päivän opastamassa toista
ryhmää Ljubljanassa. Yhdessä illalla kävelimme läheiseen ravintolaan
jäähyväisillalliselle. Rattoisasti siinä ruuasta nauttien (kalaa peraten) ja jutellen
viimeinen ilta kului, kunnes oli aika lähteä laittamaan viimeiset tavarat laukkuihin,
sillä aamulla oli kotiinlähtö!

Perjantai 11.5.2007

Olimme hyvissä ajoin aamiaisella, sillä klo 8.15 piti lähteä laukkujen kanssa kaupungin
aukiolle bussille ja kohti lentokenttää. Marketa oli koko ajan meidän mukanamme ja
saatteli meidät lähtöselvitykseen, josta sitten hajaannuimme laukkujen luovutuksen
jälkeen viimeisille ostoksille lentokentälle. Aikanaan lentokenttäbussi vei meidät hyvin
vajaaseen koneeseen ja lento Helsinkiin meni nopeasti.

Matka oli mielestäni onnistunut ja niin moni muukin minulle sanoi. Slovenia yllätti
kauneudellaan ja erinomaisella siisteydellään.

Niinkuin Ilse matkaohjelman alussa kirjoitti meille:

Slovenia eteläisessä Euroopassa, Adrianmeren kainalossa, on pieni suuri maa, jossa on
melkein kaikkea – kaikille! Ihastuttavan maan monipuolisuudesta kertoo vanha
slovenialainen sanonta: kun Jumala loi maailman, hän antoi jokaiselle maalle jotakin.
Vuoristoja, merta, jokia... Slovenia jäi viimeiseksi. Ja sen kohdalla kaikki oli jo loppu.
Niinpä Jumala otti jokaisesta maasta jotakin, ja antoi ripauksen Slovenialle. Näin
pienestä maasta löytyy kaikkea. Alppivuoristoja. Merta, jokia, kauniita laaksoja, upeita
luolia, viehättäviä järviä, historiallisia kaupunkeja, herkullista ruokaa, hyviä viinejä....

Mitä tähän enää voisi lisätä!!

Sen voisin kuitenkin sanoa, että matkanjohtajana olen iloinen, että pysyimme kaikki
terveinä ja iloisina koko matkan ajan! Kiitos teille kaikille ja kiva, että lähditte tälle
matkalle! Toivon teidän tulevan myös uudelleen VR Matkailijoiden matkoille ja
viihtyvän niillä!

Anneli

ps. ” Et voi elää toisten kokemuksilla. Elä itse!” (Marja Holm)

Palaa takaisin VR Matkailijat ry:n sivulle