Matkakertomus Irlannin pohjoisosia 7.6.-14.6.2007.
VR Matkailijoiden "toinen" matka Irlannin
maaperälle ja tällä kertaa matkaan oli lisätty myös Pohjois-Irlanti,
joka ei ole ihan tuttu laajemminkin matkustaneelle.
Luontonsa puolesta alue ei poikennut erityisesti. Uskonnolliset ja poliittiset
jännitteet voi kuitenkin
aistia ulkoisissa merkeistä. Alueella oli turvallisuuden tunnetta tänä päivänä
- onneksi sentään.
Matkalle osallistui 14 yhdistyksemme jäsentä ja sulauduimme muihin matkalaisiin
- vai oliko se nyt päinvastoin.
Normaalit lentorutiinit lähtöpäässä ja niin olimme lentämässä kohti Dublinia.
Muutaman tunnin lento ja niin avautui eteemme Irlannin vihreä saaristo.
Lentokentällä Dublinissa
meitä vastassa oli opas. Hän kertoi meille, että meitä odotti linja-auto, joka
perinteisesti veisi meidät
kiertoajelulle ja sillä voimme edetä vailla huolen häivää. Odotukset olivat
korkealla. Kiertoajelu voi alkaa - vamos !
Lentokentältä lähdettäessä ajamme kohti Pohjoisen Irlannin
pääkaupunkiin Belfastiin.
Matkan varrella meillä oli mahdollisuus tutustua todella vanhaan n. 3200 vuotta
eaa.
Newgrangen hautamuistomerkkiin. UNESCON maailman perintökohteisiin kuuluva monumentti
on vaikuttava todiste neoliittisen ajan ihmisen rakentamaan hänen
maailmankuvastaan,
Oleskelu monumentin uumenissa lähes pilkkopimeässä oli vavahduttava kokemus.
Onneksi pääsimme takaisin päivänvaloon ja kyseessä oli vain vierailu.
Ihmetystä aiheuttava "pytinki" kaikkinensa.
Matkan päässä Belfastissa majoituimme
turvallisesti hotelliin. Ilta sujui varovasti hotellin lähikatuihin
tutustumisessa ja sitä
ryyditettiin tervetuloruokailun tapahtumalla. Koko porukka oli koolla ja
suoritettiin monen
kauhistelema esittäytyminen. Muutama muisteli matkustaneensa junassa ja
jonkun sukulainen oli ollut vaihdemiehenä VR:llä.
Yhteistä siis oli - hienoa!
Seuraavana päivänä teimme kaupunkikierroksen kahtia
jakautuneessa kaupungissa.
Kävimme Belfastin protestanttien ja katolisten asuinalueelle ja ihailimme hienoja
seinämaalauksia.
Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Derryä. Matkalla
tutustuimme n.
ja hyvin kesti - seurueemme luku säilyi samana - hieno homma koko laitos!
Toinen hämmästyttävä luonnontuotos oli basalttikiviluomus, Giants Causeway,
joka koostui tuhansista kivisistä pylväistä,
jotka olivat menossa tai tulossa maasta. Näitä kutsuttiin jättiläisen tieksi.
Kohdetta on vaikea selittää - se pitää itse nähdä.
Päivän päätteeksi tutustuttiin Bushmillsin
viskitehtaaseen. Tämä oli huomattavasti helpompi käsittää.
Kaiken kukkuraksi saimme vielä maistiaisiakin. Saavuimme Derryyn ja
majoittuminen hotelliin.
Foylejoen varrella oleva Derry on kuuluisa historiastaan.
Tutustuimme 1600 luvulla muurin ympäröimään vanhaan
kaupunkiin.
Tämä retki tehtiin jalan ja oli mahdollisuus ostostentekoon.
Iltapäivällä lähdimme Irlannin puolelle. Matkasimme
Glenveaghin kansallispuiston karunkauniissa
maisemissa kohti Veaghjärven rannalla sijaitsevaan Glenveaghin linnaan.
Tutustuimme uusgoottilaiseen linnaan. Oli aika pramea linna. Matka jatkuu
Donegalin
rantakaupungin kautta Sligoon. Donnaughin maakunnassa sijaitseva Sligo on
vilkas
ostosmahdollisuuksineen ja pubeineen.
Kiertomatkasta jää paljon yksityiskohtia kertomatta - ne
pitää itse käydä katsomassa.
Nyt meillä alkoi jo olla kiire maan pääkaupunkiin Dubliniin. Dublin on pieni
suuri kaupunki.
Toinen vierailu siellä ei vieläkään "avannut" sitä riittävästi. Tällä
kertaa vierailimme ehkä kuuluisimman
mustan oluen tehtaassa. Guinness-juomasta joko pitää tai sitten ei.
En ole vielä ratkaissut kumpi puoli on minun puoleni. Myös yliopiston
rakennukset ja kokoelmat olivat
mielenkiintoiset kohteet. Päätösillallinen oli myös näkemisen arvoinen
tapahtuma.
Harvalukuiset vierailut Irlantilaisissa pubeissa olivat myös mielenkiintoisia.
Siellä sai muutakin kuin Guinnessia!
Matkaa tuli matkan aikana tehtyä paljon vaikka välimatkat
eivät nyt sentään ole mahdottomia.
Ennen matkaa olin hyvin epävarma sään suhteen.
Meillä oli kuitenkin harvinaisen hyvä onni sään suhteen.
Sadetta emme juurikaan nähneet.
Ainoa kunnon sade oli juuri silloin kun matkalaiset suunnittelivat etsivänsä
mukavan ravintolan
ja vierailla siellä - tietysti silloin satoi. Olikohan hotelli sen järjestänyt?
Kun olimme jättäneet Pohjois-Irlannin, niin uutisissa näimme, että Belfastissa
käytiin kaupoissa veneellä?
Oli meillä tuuria, kun emme enää olleet siellä.
Matkalaiset vaikuttivat melko tyytyväisiltä ja
uhkasivat suositella Irlantia jopa sukulaisilleen.
Hyvin ymmärrettävää!
Matka Suomeen sujui ihan mutkitta - on mukava taas olla kotona!
Ei voi kokea mukavaa kotiinpaluuta ellei lähde minnekään!
Käytetty lyhenne eaa = ennen ajanlaskumme alkua.
Heikki
Brusila
Palaa
takaisin VR Matkailijat ry:n sivulle