Matkalla Armeniassa!    Seija Kuusinen

21.9. - 29.9.2007

VR-matkailijoiden II ryhmä

Seutula - Vantaan lentokentän 2. lähtöaulaan koko joukkomme saapui hyvissä ajoin
Matka-agentit Oy:ltä Ilseltä ja VR matkailijoiden I matkan johtajalta Annelilta olimme
saaneet tuhdit tietoiskut.

Kulkumme niin Prahan kuin Jerevanin kentällä sujui kuin valssi vaan, niin hyvät neuvot ja ohjeet meillä oli. Eikä edes odottelu Prahan kentällä tuntunut hyvässä seurassa pitkältä!

Aamuyöllä ajoimme sitten vastaanottajamme Mariannen kera vierasmajaan, joka oli tukikohtamme koko 8 päivän ajan.

Saimme ensi kosketuksen oivaan kuljettajaamme, aina iloisesti hymyilevä Sos ajoi autoaan loistavasti ja
toteutti nurisematta kaikki ”oikkumme”

Liikenne oli rajunpuoleista Jerevanissa ja tiet kuoppaisella maaseudulla. Autoissa piti rekisterinumero olla sekä kilvessä
että auton korissa; varkauksia ajatellen ehkä nerokastakin.

Vierastalossa emännöi Laura apunaan Tamara; palvelu tosi ystävällistä ja ruoka aivan ihanaa.

Kylässä oli tulopäivänämme hiljaista vielä aamupäivälläkin, sillä armenialaiset olivat edellisenä päivänä viettäneet itsenäisyyspäivää.

Marianne valitsi tutustumiskohteittemme järjestyksen sään mukaan.

Kävimme ylhäällä vuoristossa ja Sevan järven rannalla.

Tutustuimme Jerevaniin, mm. Äiti Armenian patsaaseen, Kansan murhan muistomerkkiin, presidenttimme Tarja Halosen istuttamaan puuhun.

Tutustuimme Armenian Vatikaaniin. 

Ajoimme Jerevaniin illalliselle ravintolaan, jossa oli myös lauluesityksiä.

Kohokohta oli vierailu ”kotikylässämme” taloon, joka oli vuorossa leipomaan sen päiväiset Lavasleivät. Sanoin kuvaamaton kokemus, talon väki oli aidosti ystävällistä ja kestitsi meitä ylenmääräisesti.

Yhteistä kieltä ei ollut, mutta onneksi ryhmäämme kuului hyviä laulajia, huippuina Mirja ja Palle ja kun leipojatkin vastasivat lauluin, niin yhteys syntyi.

Viihdyimme vierailulla 5 tuntia, taisipa mennä talonväen päiväjärjestys uusiksi!

Hauskaa oli; toivottavasti myös talonväellä!  

Ote Irjan ja Pallen matkapäiväkirjasta:

Armenian matkan 3. päivä (24.9.07) valkeni. Aamutoimet sujuivat jo rutiinilla; Araratin tähyily, uinti ja aamiainen. Sos rattiin ja menoksi. Suuntana Sevan järvi, joka on n.2000 m korkeudessa, ajomatka 1 ½ tuntia. Alkumatka melkoista rynkytystä, loppumatka oli tasaisempaa, moottoritietäkin.

Perillä meille kerrottiin: Sevan-järveä käytettiin Sovjet-Unionin toimesta niin paljon kasteluun sekä vesivoimalaan (sähköntuotantoon), että järven pinta laski 30 vuoden aikana 19 metriä. Sitten herättiin ympäristöasioihin ja pintaa on saatu nostettua 4-5 metriä takaisin. Siihen se jäänee.

Järven rannat olivat neuvostokaudella käytössä lomailuun ja uintiin. Nyt rantalaitteet ovat vanhentuneet eikä turismi ole vielä elpynyt. Vesi on kirkasta, puhdasta, suolatonta ja viileää n. 16-17 asteista. Monet meistä rohkaistuivat uimaan ja olihan se virkistävä kokemus.

Kipusimme 225 askelmaa satoja vuosia vanhalle kirkolle, jossa olivat saneeraustyöt käynnissä. Edelleen vielä 50 askelmaa huipulle, josta huikeat näkymät järvelle molempiin suuntiin. Sää korkealla oli viileähkö ja tuulinen.

Alhaalla söimme rantaravintolassa erinomaisen aterian Sevan-järven siiasta.

Paluumatkalla poikettiin tien varrella olevaan hulppeaan 4 tähden hotelliin, joka on rakennettu yksityisellä rahalla (?). Henkilökuntaa oli haahuilemassa, mutta ei asiakkaita. Joimme armenialaiset kahvit.

Palatessa poikkesimme vielä vierasmajan lähellä olevassa kaupassa. Lähinnä uteliaisuudesta, sillä olimmehan täysihoidossa. Taisi joku löytää ostettavaa, vaikka kaupan valikoimat olivat melko vaatimattomat.

Illallinen, tarinointia tosi hauskassa seurassa verannalla. Illan päätteeksi mahdollistaja Marianne näytti vielä videon Armenian historiasta. Sitten vain unta silmään. 

Eräänä iltana vietimme täysikuun –juhlat

Katso kuvia matkalta Kuvagalleriassa

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

”Ylittämällä rajoja, uskaltaa ylittää rajoja myös itsessään!”

Palaa takaisin VR Matkailijat – Matkakertomuksia -sivulle