VR Matkailijat ry                                                   

MATKAKERTOMUS

RAHTILAIVALLA PUOLASSA 11.5.-15.5.2010 

Netistä katsoen Gdanskin tienoo on sateen kourissa tulevan keskiviikon ja torstain, ajan jonka siellä vietämme. Reitti Vuosaaren Hansaterminaaliin oli tullut taksikuskeille tutuksi Islannin syöksemien tuhkapilvien aikaan. Itse matkasin terminaalin metrolla ja bussilla ja joutuisasti matka sujuikin.

Koko 28-päinen ryhmämme saapui terminaaliin hyvissä ajoin ja satamabussi kuljetti meidät terminaalista laivaan, m/s Europalink.
Heti laivauduttuamme oli illallinen. Noutopöydässä oli tarjontaa ylenmäärin ja jälkiruuat kaloripitoisia - hyvää oli.

Laivalla oli moottoripyöräjengiä menossa kansainväliseen tapahtumaan Kreikkaan. Haastattelemamme olivat Uudeltamaalta. Ajoivat matkansa Unkarin kautta. Kyllähän sellainen lähetystö luo edes ystävätoivoa Kreikan pohjamutiin.
Keravalta on laivassa biologiaan ja urheiluun satsaava lukiolaisluokka, joka on menossa Sopotiin topakan pienikokoisen naisopettajan kaitsemana. Yöllä heistä oli lievää meluharmia, potkivat palloa käytävällä ja mekastivat nuoruuden hurmassa villeinä ja vapaina.

Elämä laivalla kului tämän tästä syödä mässäten.

Itämeren rannalla, keskellä Eurooppaa, sijaitseva Puola on yksi Euroopan suurimmista valtioista, pinta-ala 312000 neliökilometriä. Rajanaapureina Saksa, Tshekki, Slovakia, Liettua, Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina.

Gdynian satamassa meitä odotti oma bussi ja opas Dorota Laitinen. Hän on naimisissa suomalaisen kanssa ja on asunut mm. Kouvolassa ja Raumalla, on opetellut suomenkielen kiitettävästi ( vaikka onkin kuunnellut raumaa )
Gdynia, Sopot, Gdansk on yhtenäinen kolmoiskaupunki ilman kaupungin rajoja. Suora tie halkoo G:sta G:hen Asukkaita Gdyniassa on noin 300.000, Sopotissa n. 50.000 ja Gdanskissa n.460.000 eli yhteensä noin 800.000. Gdansk on uskomattoman kaunis yli 1000 vuotta vanha hansakaupunki ja Sopot viihdekeskus. Gdynia taas symboloi puolalaisten taloustaitoa, sillä kun valtio oli itsenäistynyt 1918, niin nuori valtio jo 10 vuoden kuluttua rakensi Gdyniaan yhden Itämeren suurimmista satamista.

Hotellimme oli neljän tähden Scandic. Hotelliin tultuamme alkoi ukonilma, mutta se kesti vain hetken, meille sopivan ajan. Sateen hellitettyä oli hyvä lähteä omatoimisesti tutustumaan ympäristöön, hotellia vastapäätä oli kaunis neo-renessanssinen vuodelta 1905 oleva Rautatieasema ja lähellä oli myös Pyhän Josephin kirkko, jossa oli messutapahtuma menossa. Kirkossa oli rintakuvapatsas edellisestä paavista, puolalaisesta Woytulasta. Kirkko oli hyvin korkea, ei pramea. Ulkopuolella oli tieto, että Puna-armeija oli polttanut tämän kirkon vuonna 1945.
Kaupat menivät klo 18 kiinni. Myös monien tavallisten kauppojen tai firmojen ovilla koreili kukkaisseppele.
12.5. aamiaisen aikaan satoi kaatamalla, mutta kun lähdimme yhdeksän aikaan, oli sade lakannut. Ryhmänä kävelimme ensin kohti telakkaa "Stocznia Gdanska" (Gdanskin telakka) entinen Leninin telakka. Sieltä alkoi historiallinen lakko 14.8.1980, ja sieltä alkoi vapaus. Tulimme Solidaarisuuden aukiolle, siellä on toivon symboleina ankkureita ja aukiota kiertää matala valli, jossa on vallankumouksessa kuolleiden muistolaattoja ja teksti:” Jumala antaa voimaa ja rauhaa kansalle.” Matkalla oli muistomerkkeinä pätkä Berliinin muuria ja myös se kivipaasi, jolle Lech Walesa, tehtaan sähkömies, lakon johtaja, hyppäsi lietsomaan kansaa. Lakko kesti kaksi viikkoa ja noin 10 miljoonaa puolalaista oli tullut paikalle joka puolelta Puolaa. Tältä paikalta kansanliike levisi muuallekin ja sen seurauksena kommunismi kuoli lopulta koko Euroopassa. Alkoi Euroopan yhdistymisen aika. ( joka juuri nyt taitaa rakoilla Kreikan holtittoman finanssisotkun takia )

Bussi haki meidän tältä solidaariselta paikalta. Kaupunkioppaanamme oli Ewa ja bussikuskina Adam. Siis Eeva ja Aatami johdattelivat meitä paratiisimaisiin kohteisiin. Lähdimme kohti vanhaa kaupunkia.

Aittasaaressa on vanhoja makasiineja, joissa ennen säilytettiin viljaa, heinää, suolaa, yrttejä… Silta ylittää Motlawa -joen. Sillalla oli monia erikielisiä turistiryhmiä, sieltä voi ihmetellä vanhoja rantarakennuksia ja keskiaikaista nostokurkea, Zurawia, jota pidetään satamakaupunki Gdanskin tunnuksena. Se on yli 500 vuotta sitten nostellut mm. meripihkalastit lähtemään maailmalle ja vastaanottanut puolalaisille elämän eliksiiriä.

Vihreässä portissa (ei ole mitään väriä selittävää?) Motlava joen rannalla, on Lech Walesan toimisto. Vihreän portin takana sijaitsee Pitkä Tori, Neptuksen patsas, ja vanha Raatihuone 1300-luvulta.
Kävelimme Pitkä katua Kultaiseen porttiin (vuodelta 1612) asti.
Näimme Asehalin (Arsenal) vuodelta 1605, sekä restauroinnin alaisena olevan Pyhän Marian kirkon, joka on Euroopan suurin punatilikirkko, 78 metriä korkea, rakennettu 1343 – 1502 ja sisään mahtuu 25 000 ihmistä. Sisällä emme käyneet.

Näimme vanhan Oliwan tuomiokirkon, Pyhän Kolminaisuuden kirkon, 1200-luvulta. Siellä ovat vanhat barokki urut 1700-luvulta. Oliwan tuomionkirkon vieressä ovat entisen luostarin rakennukset, ja Gdanskin arkipiispan toimisto, ja kaunis puisto.
Gdanskin vanhin kirkko on Katarinan kirkko. Ylipäätään kirkkoja on joka mutkan takana, on Elisabethiä, Brigidaa, Jakobia, Barbaraa, Pietaria, Paavalia… kaikkiaan 26 kirkkoa, joista vain kolme säilyi sodan tuhoilta. Jos mutkan takana ei ole kirkkoa, siinä on pankki. Miten yhdessä kaupungissa voi olla tarvetta noin hirmuisen monelle pankille!?

Hyvin vanhoja rakennuksia tai sodan jälkeen kunnostettuja on paljon, esim kirjasto oli vuodelta 1595.

Gdanskin kaupungin vaakunassa on kaksi ristiä, kruunu ja kaksi leijonaa.

Pitkällä Torilla keskeisenä on Neptunuksen suihkulähde. Loisteliaat rakennukset reunustavat toria esim Artusin hovi, joka muistuttaa pyöreän pöydän ritareista kuningas Arturin aikana. Muinoin Liettualla, Puolalla, Ruotsilla ja Suomella oli yhteinen kuningas Sigismund lll Vaasa, jonka rintakuva katselee torielämää tällä vuosisadalla. Yhden rakennuksen katolta katseli Zeus patsaana Neptunuksen roiskeita.

Tällä torilla muinoin pidettiin turnajaisia ja nykyisinkin kaikenlaisia paraateja ja juhlia. Pitkän Torin toisella laidalla on Kultainen portti renessanssiajalta.

Bussissa Ewa selosti rakennushankkeita. v.2012 on Puolan ja Ukrainan yhteisjärjestettävät jalkapallon EM-kisat, jonka takia rakenteilla on hotelleja, kenttiä ja teitä. Muinoin Gdanskissa oli synagoga, nyt sen paikalle on nousemassa teatteri. Juutalaiset pyyhkäistiin pois tältä karttasivulta, eikä näinollen tarvita enää synagogia.

Telakan rantamilla oli museolaiva Soldek ankkurissa. Se on ollut ensimmäinen höyrylaiva, joka rakennettiin ensimmäisen maailmasodan jälkeen, näimme sen bussin ikkunasta.

Ajelimme kohti Sopotia. Ewan selostuksesta selvisi, miksi liikkeiden edessä oli paljon kukkia. 1.5 oli vappu, 2.5 on Puolan lipun päivä, 3.5 on perustuslain päivä ja viime viikonloppuna vielä on ollut sodan muistona vapauden päivä. Kukkaiskoristeet olivat yhä voimissaan.

Sopotin perusti 1800-luvulla Napoleonin armeijan upseeri, lääkäri Jan Jerzy Haffner. Sopot on kaunis kylpylä- ja Puolan kesäpääkaupunki, siellä asuvat varakkaat hienoissa huviloissaan, asukasluku 50.000. Sopotista olivat kotoisin presidentti Lech Kaczynski ja hänen vaimonsa Maria, jotka kuolivat Smolenskin metsässä lentoturmassa.

Haffnerin ansiota on myös Sopotin puinen 512 m pitkä kävelylaituri, MOLO. (aallonmurtaja) Se on Euroopan pisin lajissaan.

Sopotissa on myös Grand Hotel- entinen hotelli Casino, vuodelta 1927. Siellä sodan aikana asui Hitler (1 viikon), sodan jälkeen Charles de Gaul, ja monet muut tunnetut poliitikot. Grand Hotelin vieressä olivat hotelli Sheraton, Galeria Sopocka -rakennukset, kävelykatu: Monte Casino Sankareiten. Sopotissa on Metsä-Oopera (Opera Lesna), katettu ulkoilmateatteri, missä Marjon Rung voitti vuonna 1980 kansanvälisen Intervision laulufestivaalin.

Sopotin meren rannat ovat kilometreittäin kaunista käveltävää hiekkarantaa. Grand Hotel oli mykistävän komea ohikulkunähtävyys. Sopotin vaakunassa on lokki ylhäällä ja kala ”keltaisella hiekalla.

Ewa-opas hauskuutti meitä lauseella, jolla tyrmätään turistit. Se on kasa konsonantteja ja suhinaa. Suomeksi se oli: ” X:n kaupungissa ruohossa on kärpänen”, vastaa vähän suomalaisten: ” älä rääkkää ruisrääkkää, en mä rääkkääkää ”. Tiellä ohitettiin auto, josta oli loppunut bensa. Nuori, hyvin korkeakorkoinen nainen oli jostain hakenut kanisterin ja täytti tankkia; ohi ajavien miesten silmille somaa hupia.

Bensa muuten maksaa noin 30 senttiä vähemmän kuin Suomessa

Keskipalkka Puolassa on noin 3000 zl eli noin 800 euroa bruttona, minimipalkka on noin 200 euroa. Ewan eläkkeellä oleva äiti saa n. 400 euroa eläkettä kuukaudessa. Vuokraan menee 150 euroa.

Vero keskipalkkaiselta on 19 %, isorahakkailta enemmän, 32 %

Äitiysloma on 26 viikkoa ja synnytyksestä saa kertasummana 1000 zl , lapsilisiä ei ole olemassa.

Puolan työttömyys on 12 %, Gdanskissa 7 %

Jouluaattona Puolassa syödään kalaa, pääruokana karppia. Lisäksi muita kaloja, sieni- tai punajuurikeittoa ja pelmeneitä. Ruokalajeja on tarjolla 12 apostolien mukaan. Joulupäivänä sitten syödään lihaa ja makkaroita. Liha on halvempaa kuin kala. Jouluun kuuluu unikonsiemenkakku.

Bigos= haudutettu kaalipata, keitettynä kaalia ja hapankaalia, lisätään tomaatteja, sieniä, yrttejä
Pierogi-piiraat ja makeat pierniki-piparit ovat maistamisen arvoisia.
Golonka= kuin saksalaisten Eisbein, sianpotkaa.

Pitkäperjantaina kaikki menevät kirkkoon ja ristinsaattona kuljetaan Pitkälle Torille, jossa on näytelmä aiheesta. Niin kuin meilläkin on tapana, meillähän Jeesusta esitti japanilainen naisnäyttelijätär.
Pyhänä Lauantaina äidit koristelevat korit, joihin laitetaan ruokaa: leipää, munia, makkaraa, suolaa… Lapset vievät korit kirkkoon. Alttarin edessä on pitkä pöytä, siinä pappi siunaa ruuat.
Kotona voidaan sitten syödä siunatut ruuat hartaudella.
Pääsiäisenä syödään valkoista makkaraa, jota on keitetty piparjuuren kanssa.
Pääsiäiseen kuuluu myös hiivakakku, toisin sanoen se on varmaan joku pullatekele.
Toisena pääsiäispäivänä pojat ja miehet heittävät vettä tyttöjensä, naisten päälle merkiksi tykkäämisestä.
Lähiaikoina on Corpus Christi: papit kantavat siunattua leipää ja lapset heittävät kukkia kadulla kulkueen edetessä.

38 miljoonasta puolalaisesta 97% on roomalaiskatolisia. Ortodokseja on pieni vähemmistö. Sopotissa on yksi luterilainen kirkko. Kirkossa käynti ja rukoilu kuuluu puolalaisen arkielämään. Kirkossa voi piipahtaa töihin mennessä tai vaikka ruokatunnilla.

Bussi vei meidät hotelliin ja hyvästelimme Ewan. Adam tulee vielä huomenna kuljettamaan meidät satamaan.

Kävely alkoi tuntua jo jaloissa, lähdettiin hotelliin keräämään voimia yhteisillallista varten. Se nautitaan koko porukan voimin hotellin ravintolassa. Tiedossa on vihanneskeittoa ja kanaa.

Illallisella koko ravintola oli tupaten täynnä, sermin takana meitä isompi turisti ryhmä. Sali kaikui kummasti, emmekä juurikaan voineet keskustella saati suorittaa vihdoinkin esittelykierrosta, kaikkihan eivät tunteneet toisiaan, mukana oli 12 matkailijaa, joita en ollut aikaisemmin nähnyt.

Aamiainen oli aikaisin ja lähdimme hotellista jo klo 8. Dorota tuli kuitenkin ennakkotiedoista poiketen saattamaan meidät satamaan ja tosi juoheasti ”laivaus” sujuikin. Kuulimme, että Suomessa lämpötila oli +25 - +27 C ja Gdanskissa +11 C. Ei satanut, oli hyvä bussissa istumisilma. Ajo Gdyniaan kesti reilun tunnin. Lehmusten reunustamalla tiellä on ollut monta nimeä. Hitlerin aikaan se oli Hitlerinkatu, Stalinin valtakaudella Stalininkatu ja nyt Vapaudenkatu.
Laivaan menijöitä oli vähän ja olimme jo klo 9.30 laivassa. Nikusille oli yllätys, kun aukaisivat hyttinsä oven - siellä asusteli mies. Sekaannuksen selvittyä he saivat korvaukseksi astetta kalliimman hytin.

Laivalla oli pieni mutta tehokasta kuntohuone ( ei voi sanoa kuntosaliksi). ja saunan löylyhuone oli mukavasti pyöreän mallinen, mutta saunana hirveän kuuma. Jalkapohjat olivat kärventyä puuritilöillä kävellessä. Poreallas oli mukava, tosin viileämpi vesi olisi miellyttänyt.

Sitten taas koitti syöntiaika. Onneksi se on viimeinen illallinen, ruuan ahtaminen tuntuu jo vähemmän miellyttävältä nautinnolta, on aika lopettaa mässäily.

Ruokailun jälkeen kokoonnuimme kabinettiin jäähyväisiltaan. Enää emme viimeisillä minuuteilla alkaneet esitellä itseämme, vaan viritimme tietokilpailun. Kolmen oikean vastauksen jälkeen sai suuhunsa vapaavalintaisen palkinnon. Nyt tiedetään, että Aku Ankan äiti on nimeltään Hortensia, Ståhlberg oli presidenttinä ollessaan yksinhuoltaja ja että Aalto kutsui Aalto-maljakkoa, sitä työstäessään, eskimonaisen nahkahousuiksi! 
Jos nimesi oli Matti tai Kalevi oli menestys taattu, Reinokin selvisi hyvin sekä Vuokko ja Satu, Eero ja moni muu.

Katsoimme matkan aikana joko yhteisten tilojen isoista tai hyttien pienistä telkkareista jääkiekkoa.

Henkilökunta laivalla oli erittäin ystävällistä!

Joku kertoi euron arvon laskeneen huolestuttavasti, ehkä elintarvikelakko on taas vaihteeksi alkanut. Siispä jalat maahan ja menoksi!

Arki on edessä..

Kiitoksia kaikille mukana olijoille ja kiitoksia muistamisesta!

t. Seija  (Vuokon matkakertomus apuna)