VR Matkailijat ry                                                   

VR – MATKAILIJAT  PÄÄSIÄISMATKA LISSABONIIN 20.-25.4.2011
 

Keskiviikko 20.4. matkamme alkoi Portugalin lentoyhtiön koneella iltalentona klo 16.40-19.30. Kone oli lähes aikataulussaan. Me 15-matkalaista tapasimme vasta lentoaseman lähtöportilla, koska tarvittavat  liput olimme saaneet matkatoimistolta suoraan kotiosoitteeseemme.  Lento sujui hyvin ja Lissabonin kentällä meitä oli vastassa oppaamme Pirjo  ja brasilialainen autonkuljettajamme Antonio.

Lissabonin kenttä sijaitsee vain kuuden kilometrin päässä keskustasta joten hyvin nopeasti olimmekin jo SANA Executive-hotellissamme. Hotellissa oli 72 huonetta yhdeksässä eri kerroksessa, ryhmäläistemme huoneet sijaisivat useassa eri kerroksessa. Välittömästi majoittumisen jälkeen seurasi illallinen hotellin ravintolassa. Maittavan illallisen jälkeen poistuimme huoneisiimme mukanamme  viinipullot, jotka tarjoilija ystävällisesti  kehotti ottamaan mukaamme. 

Torstai 21.4. Aamiaisen jälkeen klo 9.00 lähdimme kaupunkikierrokselle aluksi bussilla  kiertäen eri muistomerkkejä, aukioita ja pääkatuja. Lissabonissa onkin paljon kauniita puistoja ja bulevardeja. Ihailimme myös rakennusten seinäkoristeena olevia portugalilaisia azulejolaattoja ja katujen mosaiikkikuvioita. Kiertoajelun jälkeen  jalkaisin (sadekin oli jo lakannut), aluksi kävelimme Tejo-joen rannalla, joki lähtee Espanjan puolelta ja on 240 km pituinen. Näimme Euroopan pisimmän sillan Vasco de Gaman sen pituus on 17,2 km. Näimme myös Golden Gaten sillan kopion, joka on nimeltään Ponte 25 de April-silta, se on  nimetty 25.4.1974 tapahtuneen  neilikkavallankumouksen muistoksi, jolloin Portugalin hallitus syrjäytettiin ilman väkivaltaa. Sotilailla olivat neilikat pyssyjen piipuissa.  Silta oli avattaessa 1996 myös Euroopan pisin riippusilta. 

Kävimme myös Belemin tornilla (v.1515) se sijaitsee paikalla, josta löytöretkeilijät  aikoinaan lähtivät merelle 1400-luvulla. Torni on merkitty Unescon maailmanperintöluetteloon ja sitä pidetään tyyliltään manuelismin huipentumana.

Tämän jälkeen kävelimme  löytöretkeilijöiden muistomerkille, jossa Henrik Purjehtijan patsas seisoo keulassa laiva kädessään ja  hänen takanaan patsaita kuuluisista löytöretkeilijöistä, kartanpiirtäjistä, tähtitieteilijöistä ym. Vaikuttava monumentti.

Saimme nähdä myös lentokoneen, jolla tehtiin ensimmäinen lento v.1922 Lissabonista Atlantin yli Rio de Janeiroon. Tämän jälkeen kävelimme puiston halki entisen Mosteiro dos Jeronimos-luostarin luo. Luostari on myös manuelismistä tyyliä, sen kirkko-osa säilyi v.1755 maanjäristyksen tuhoilta. Kirkkoon on haudattu kuninkaallisia  sekä myös mm. kansallissankari Vasco da Gama.

Belemissä sijaitsee myös valtava kulttuurikeskus Centro Cultural de Belem, jossa järjestetään kokouksia, konsertteja ja taidenäyttelyitä.

Belemissä sijaitsee  myös kuuluisa v.1837 oleva kahvila Pasteis de Belem, täältä saa ainoana alkuperäisellä salaisella reseptillä valmistetun tortun, jota mekin kävimme maistelemassa kahvin kera. Hyvää oli !

Kahvilan etuhuoneen jälkeen sisäänpäin kulkiessa avautui loputtoman tuntuinen määrä suuria saleja, joiden koristeluina on upeita keramiikkatauluja. 

Matkamme jatkui bussilla v.1998 maailmannäyttelyalueelle, joka on uutta Lissabonin aluetta moderneine rakennuksineen. Oriente alueella kävimme ensin tutustumassa yhteen maailman suurimmista meriakvaarioista Oceanario de Lisboa. Näimme useita kalaparvia, tiikerihaita, rauskuja ynnä muita mereneläviä. Mielestäni upea ja näkemisen arvoinen paikka. Akvaariossa saimme kulkea omaan tahtiin ja oman mieltymyksen mukaan. Kerroksia oli useita, joista näimme veden alle.

Tämän jälkeen olikin jo lounaan aika klo 14.00, kävelimme sopivasti sadekuurojen välillä läheiselle Vasco da Gama-ostoskeskukseen ja siellä Portgalia-ravintolaan (v.1925), jossa meidät tosin ohjattiin ravintolan kautta ulkoterassille. Muuten hyvä, mutta sadekuuron yllättäessä joillekin meistä satoi suoraan lautaselle. Ei muuta kuin pöytien siirtelyä varjojen alle, sisälle ravintolaan  emme päässeet pyynnöistämme huolimatta. 

Ruokailun jälkeen suuntasimme läheiselle futuristiselle rautatie- ja metroasemalle, josta oppaamme opasti meitä ostamaan päivän- tai parin voimassaolevaa lippua, jolla voisimme ajella rajattomasti metroissa, raitiovaunuissa ja busseissa. Metrolla tulimme takaisin hotelliin, jonka jälkeen alkoi vapaa-aika, monet lähtivätkin heti kokeilemaan hankkimiaan kortteja ja tutustumaan kaupunkiin omin päin.

Seitsemän kukkulan kaupungissa  on suosittua ajella raitiovaunulla  katuja alhaalta ylös ja ylhäältä alas, siellä on myös turisteille mäkiratikka, joka vie  sujuvasti ylös näköalapaikalle.  

Raitiovaunu no 28 kiertää  ympyrää, välillä tosin kaikki ohjattiin pääteasemalla ulos ja hetken kuluttua taas sisälle samaan ratikkaan. Valitettavasti illalla satoi todella rankasti, joten osa meistä kastui  ”läpimäräksi”, taksin pyydystäminen  kadulla huitomalla osoittautui lähes mahdottomaksi tehtäväksi sateen vuoksi  - kaikki taksit varattuja. Lopulta se onnistui ystävällisten portugalilaisten avustuksella.  

Perjantai 22.4. Pitkäperjantai oli vapaata aikaa ja jokainen käytti sen parhaaksi katsomallaan tavalla, Lissabonissa kyllä riittää vaihtoehtoja. Tosin illaksi meille oli  etukäteen varattu  Fado-illallinen Clube de Fado ravintolasta. Kolmetoista henkilöä ryhmästämme osallistui tähän tilaisuuteen. Antonius  busseineen nouti meidät hotellilta klo 19.30 – opaskin saapui lopulta. Ravintola sijaitsi kukkulalla katedraalin  lähettyvillä. Fado laulajia esiintyi  meidän aikanamme kaksi nais- ja yksi mieslaulaja. He lauloivat vuorotellen kolmijäsenisen orkesterin säestyksellä. Kuulimme myös duetto-esityksen ruokailun lomassa. Esityksien ajaksi valot himmennettiin ja ravintolassa vallitsi täydellinen hiljaisuus ja liikkumiskielto. Esitykset olivat hyvin koskettavia, meistä tuntuikin  haikealta lähteä bussille jo klo 23., koska tunnelma vain parani hetki hetkeltä. Opas kuitenkin lähetti meidät hotellille ja jäi itse kävelemään. 

Vaikka olikin pääsiäisaika ja pitkäperjantai niin se ei kyllä millään tavalla näkynyt kaupunkikuvassa. Useat kaupat olivat auki ja jopa jotkut kirkot suljettuina. Pääsiäiskulkueetkin kuulemma painottuvat maan pohjoisosien kaupunkeihin esim. Portoon eikä Lissaboniin. 

Lauantai 23.4. Koko päivä vapaata aikaa nauttia Portugalin keväästä, joka tosin tänään oli pilvinen, tuulinen ja tihkusateinen suurimman osan päivästä. Kukin vietti päivän pienemmissä ryhmissä oman ohjelmansa mukaan.

Muutamat kävivät tutustumassa Gulbenkian taidemuseoon hotellimme lähellä. Museossa on armenialaisen öljymiljönäärin keräämiä aarteita, esim. kiinalaista posliinia, turkkilaisia ja persialaisia mattoja, kreikkalaisia ja roomalaisia rahoja, 1500-1600 luvun turkkilaista keramiikkaa, eurooppalaista maalaustaidetta (esim. Rubens, Renoi, Monet) huonekaluja ym.

Taidemuseon ympärillä on upea puisto, joka tosin ei nyt ollut houkutteleva sateisen ja tuulisen sään johdosta. 

Illalla kokoonnuimme klo 20.00 hotellimme baariin yhteiseen jutteluhetkeen  ja toisiimme tutustumista varten. Pieni baari täyttyikin meidän ryhmästämme ja muutamat juomatkin loppuivat , - ei tosin meidän juomisen johdosta vaan pikemminkin baarin vähäisestä varastosta. 

Sunnuntai 24.4. Aamiaisen ja matkatavaroiden pakkaamisen jälkeen sanoimme hyvästi hotellillemme ja lähdimme klo 10.00 kohti n. 30 km. päässä olevaa Sintran kaupunkia, joka on myös Unescon maailmanperintökohde. Se sijaitsee Serra de Sintran suojissa.  Kaupunki on ollut aikoinaan kuninkaiden kesänviettopaikka sopivan ilmastonsa johdosta, nykyisin se on romanttinen lomanviettopaikka ihmisille ei puolilta maailmaa. 

Bussimme ajoi Sintran kapeiden kujien  ja metsäisen serpentiinitien kautta kohti Penan palatsia, joka sijaitsee korkealla kukkulalla 450 m merenpinnan ylpuolella ja  sieltä avautuu upea näköala yli metsämaiden. Bussilla emme päässeet perille asti vain portilla vaihdoimme erikoiseen kulkuneuvoon, joka vei meidät kiemurtelevaa polkua pitkin linnalle asti. Paikalla on ollut aikoinaan luostari, joka tuhoutui v. 1755  maanjäristyksessä. Nykyinen palatsi on rakennettu 1800 luvulla kuningatar Maria II lemmenpesäksi.  Se on erittäin värikäs ja eriskummallisen näköinen useine torneineen ja terasseineen ja sekoitus goottilaista- , renessanssi-  ja manuelistista arkkitehtuuria. Huoneet ovat hyvin koristeellisia ja täynnä erikoisia tavaroita ja kalusteita hyvinkin sekavasti. Linnasta löytyy myös kappeli marmorisine alttaritauluineen, joka muistaakseni oli ainoa alkuperäinen osa linnassa.   

Tämän jälkeen palasimme bussilla takaisin  mutkaista tietä Sintran kaupungin keskustaan, jossa meillä oli n. puolen tunnin vapaa-aika, joten  ehdimme hyvin pikaisesti tutustua kaupunkiin.

Matkaohjelman muutoksena oli käynti Euroopan läntisimmällä paikalla Cabo da Rocalla, jossa pakolliset valokuvat otettiin muistomerkillä ja ihailtiin ympärillä avautuvaa näkymää – kukkaniittyä ja 140 metrin alapuolella vellovaa merta. Korkeimmalla kohdalla komeili majakka. 

Nyt matkamme jatkui rantatietä pitkin kohti Cascaisin kaupunkia, joka on muodostunut pienestä kalastajakylästä ennen sitä kuitenkin lounastimme.

Lounaspaikkamme oli merenrantaravintola Mar do Guincho-ravintola, jossa nautimme maittavan lounaan kaikessa rauhassa. Pääruokana tietenkin kalaa – todella hyvää meriahventa.

Lounaan jälkeen matkamme jatkui edelleen Guirehon kautta kohti Cascaisia, jossa teimme pienen kävelymatkan rautatieasemalle. Matkamme jatkui edelleen Estorilin kautta kohti Lissabonin lentokenttää. Ohitimme Estorilin kasinon, jonka näimme bussin ikkunasta vilaukselta. Kasino on Euroopan suurin.

Täältä oli vain 24 km:n matka Lissaboniin, jonka lentokettä on siis vain kuuden kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Lentokentälle saavuimme hyvissä ajoin n. kolme tuntia ennen koneemme lähtöä. Mitään ruuhkia ei kentällä ollutkaan, joten sujuvasti pääsimme odottelemaan kotimatkan alkua n. klo 22.10. 

Maanantai  25.4. Yölento torkkuen ja Helsinkiin saavuimme aikataulussa n. klo 5 Suomen aikaa. Kaiken kaikkiaan Lissabonin matka onnistui hyvin – eivätkä sadekuurotkaan pahemmin haitanneet ainakaan näin jälkikäteen ajatellen. Portugalin huhtikuun on kuulemma tuhannen  sateen  kuukausi eli sadekuurot kuuluvat kevääseen niin kuin keväällä  luonnon vehreyskin. 

Ryhmässämme oli 15 matkailijaa ja teille kaikille sydämelliset kiitokset seurasta ja mukanaolosta. Tavatkaamme jälleen matkailun merkeissä joten tervetuloa seuraaville matkoillemme ja aurinkoista kesää toivotellen

Marja

matkanjohtaja