VR MATKAILIJAT ry                                                 MATKAKERTOMUS

Kalevi Sjöstedt 

Kairo-Niili 16-24.3.2010 

Tiistaina 16.3.2010 alkoi matkamme siten, että Airport-taxin tullessa noutamaan Marjattaa ja minua, niin autossa istuikin jo oppaamme Anneli Palokangas, joten opastus alkoi todella matkan alussa. Matkaseurueeseemme kuului 16 VR Matkailijaa ja 8 muuta henkilöä.  Matkan sujumisen kannalta keräsin näitä muilta matkalaisilta juomarahan, jonka annoin oppaallemme. Anneli antoi kerätyt rahat paikalliselle oppaallemme Yasserille, joka huolehti tarvittavien juomarahojen antamisen seurueemme puolesta.

Välilaskun suoritimme Frankfurtissa, jossa oli mahdollisuus ostaa ”unilääkettä” sekä nauttia välipalaa. Yllättäen tältä suurelta kentältä monen liikkeen joukosta löytyi etsinnöistä huolimatta vain yksi ruokailupiste.

Perille Kairoon saavuimme 20 minuuttia etuajassa. Lentokentältä ajoimme matkan, joka kesti yllättävän kauan, hotellimme lähelle, Niilin saaren rannassa, olevaan laivaan ruokailemaan. Illalla liikenne oli näkemisen arvoinen, autoissa käytettyjen sinisten huomiovalojen, sekä ajotyylin vuoksi. Ainoa sääntö oli; älä aja kenenkään päälle. Ajon jälkeen majoittuminen oli Grand Hyatt -hotelliin (*****). 

Keskiviikkona 17.3.2010 aamiaisen jälkeen oli retki Gizan pyramideille (Kheops, Khefren ja pieni Mykerinos) sekä Sfinksille. Pyramidit ovat isompia, kuin osasin kuvitella, mutta eniten yllätti esiin kaivettu Sfinksi suuruudellaan. Kävimme tämän jälkeen tutustumassa papyruksen tekoon, sitä valmistetaan samalla periaatteella kuin meillä vaneria. Lounaalla nautimme merenantimia, mustekalaa, katkarapuja ja kalaa.

Tämän jälkeen kävimme egyptiläisessä museossa, jossa ovat mm. Tutankhamonin aarteet. Museoon ei saanut viedä kameraa eikä isoja laukkuja. 

Torstaina 18.3.2010 oli Kairon kierros ja vierailu Koptisessa kirkossa ja Citadellin (Salah El Din) linnoituksessa. Kairosta tuli mieleeni Ryysyranta kaupunkimuodossa, koska rakennukset yleensä maalaamattomia ja likaisia. Siellä oli paljon keskeneräisiä rakennuksia. Jätteet heitetään joko rapun viereen kadulle, kanavaan tai Niiliin. Kairossa on melkoinen asuntopula, koska haudoissakin asuu pari miljoonaa asukasta. Ruokailun jälkeen meillä oli tilaisuus tutustua Basaariin, joka oli todella valtava ja sokkeloinen. Siellä kierrellessämme tapasimme Koivistot! Umpikujaa välttääksemme lähdimme eri suuntaan, kunnes huomasimme olevamme pois koko alueelta. Yhteisesti muistellen näkemiämme paikkoja löysimme onneksi takaisin Basaarialueelle. Sieltä löysimme eri paluureitin kokoontumispaikallemme. Odotellessamme bussikuljetusta junalle, totesimme, että illat ovat todella viileitä.  Koska olimme hyvissä ajoin asemalla ja juna oli ainakin puolituntia myöhässä, niin siinä odotellessamme junaa ihan palelimme. Makuupaikkamme olivat junan ensimmäisessä luokassa, mutteivät olleet muuten ensiluokkaisia ja lisäksi meille sattui vaunun päässä kylmin hytti, joten yönkin palelimme.

Olimme varautuneet liialliseen kuumuuteen, (onneksemme säätiedotus lupasi normaalia kylmempiä päivälämpötiloja) mutta emme kylmiin iltoihin, öihin ja aamuihin. 

Perjantaina 19.3.2010 saimme aamupalan junassa ennen saapumistamme Assuaniin. Vietyämme laukut laivaan( M/S Tiyi) ja nautittuamme toisen aamiaisen, niin kävimme Assuanin padolla sekä Agilikan saarella siirrettyyn Philaen temppelissä. Saareen meno viivästyi hieman, kun Marjatta jätti bussiin laukkunsa, jossa oli sisäänpääsylippu. Bussi jouduttiin kutsumaan oppaan toimesta kännykällä takaisin. Menimme obeliskien tekopaikalle, jossa oli valtava keskeneräinen obeliski. Lisäksi vierailimme puuvillakaupassa, jossa oli mahdollista ostaa paita, johon sai kartussiin oman nimensä hieroglyyfeillä. Lounas ja illallinen olivat laivalla sekä myös napatanssiesitys, jossa avustajana toimi ansiokkaasti mm. Jarmo Jylhä. 

Lauantaina 20..3.2010, koska kukaan ei halunnut tehdä maksullista retkeä Abu Simbel temppelille, niin lähdimme Feluka - purjeveneajelulle (http://www.paikkaauringossa.fi/galleria/5000/7983)   ja jatkoimme moottoriveneellä Nubialaiseen - kylään (maksu 25€). Matkalla kapeikossa uivat pikkupojat tarttuivat veneen kylkiin ja yrittivät ansaita hieman rahaa laulamalla.

Kylässä saimme teemaistiaisten aikana silittää pientä Niilin krokotiiliä, sekä voimme ottaa maksullisia Henna-tatuointeja. Saimme samalla havainnollisen kuvan Nubialaisen perheen asumisesta. Kävimme myös paikallisessa koulussa, jossa meille opetettiin numeroiden ja aakkosten kirjoitus ja lausuminen sekä opettaja kirjoitti etunimemme taululle.  Laiva lähti klo 14.00 kohti Kom Omboa, jossa lounaan jälkeen vierailimme krokotiilijumala Sobekille ja Horukselle pyhitetyssä temppelissä. Illallinen oli laivassa sekä  myös ohjelmana egyptiläinen ilta. Se oli ilmeisesti tarkoitettu kuuroille, koska melutaso oli niin kova. Suurin osa ryhmästämme poistui tuosta illasta. Opas neuvoi laivalla myytyjen juhla-asujen ostossa, että jos asuille ei ole muuta käyttöä, kuin yksi ilta, niin tuskin kannattaa ostaa! Onneksi melkein kaikki uskoivat opasta. 

Sunnuntaina 21.3.2010 jo varhain kello 6.30- 8.00 oli, kahvi- tai teekupillisen jälkeen, Edfussa retki hevosvankkureilla hyvin säilyneeseen Horus - jumalan temppeliin.

Ihme kyllä löysimme helposti ”satojen” hevosvankkureiden joukosta (kuski löysi meidät) omamme paluumatkaa varten. Takaisin tultuamme nautimme varsinaisen aamiaisen laivalla. Päivällä otimme aurinkoa kannella, jossa söimme myös hieman tuulisen lounaan. Risteily jatkui Esnan sulun kautta Luxoriin. Sululla heitettiin ylös laivaan mattoja yms. myyntitarkoituksessa. Illallinen ja disco olivat laivalla. 

Maanantaina 22.3.2010 majoituimme Sonesta St. George Hotelliin ja retki tehtiin Länsirannalle Kuninkaiden laaksoon. Siellä lipuillamme oli pääsy kolmeen hautakammioon. Oppaalla oli suositus, jota useimmat noudattivat, oli Ramses III, IX. ja   I. Ramses I hautakammio, joka kävi lukuisten portaiden ansiosta kuntosalista. Se jatkui vielä pitkälle alas siitä, mihin turistit pääsivät.

Sitten kävimme kallioon hakatussa kuningatar Hatshepsutin temppelissä. Sää näissä paikoissa oli siedettävän lämpötilan ylärajoilla. Onneksi, sillä viikkoa aikaisemmin oli ollut 15 astetta lämpöisempää.

Kävimme katsomassa alabasterin tekoa. Koneellisesti tehty oli yllättävän painavaa ja käsin tehty vielä yllättävämmän kevyttä. Näimme myös Memnonin kolossit( 18 metriä korkeat patsaat), jotka ovat ainoat muistot Amenophis II:n temppelistä. Paikallisessa ravintolassa nautitun lounaan jälkeen pääsimme hotellille reiluksi tunniksi, jonka aikana ainakin Raija ja Pirjo kävivät uimassa. Tämän jälkeen lähdimme katsomaan lisämaksullista upeaa Sound & Light valoshow’ta Karnakin temppeliin. Lähtöhetkellä Jylhät puuttuivat, mutta tulivat juuri, kun mietittiin, mitenkä heidät löydettäisiin joukkoomme. Eli tuli uusi sanonta, ”Jylhä myöhästyminen eli myöhästyy, mutta ehtii hyvin mukaan”. 

Tiistaina 23.3.2010 lähdimme aamulla varhain Luxorin itärannalle  Amon jumalalle ja hänen vaimolleen Mutille sekä kuun jumalalle Khonsulle omistettuun Karnakin temppeliin. Paikka oli upea nähdä, valoshow’n jälkeen, myös päivänvalossa, varsinkin 134 pylvään uskomaton halli.  Reittimme loppupuolella Sinikka kompastui kaatuen portaissa ja loukkasi polvensa. Suomeen palattuamme selvisi, että jalkapöytä olikin murtunut ja jouduttiin laittamaan kipsiin muutamaksi viikoksi. Paluumatkalla näimme seuraavalla viikolla avattavan entisen mahtavan, 3½ kilometriä pitkän Karnakin ja Luxorin temppelin välisen patsaiden reunustaman käytävän. Sitä myöten kerran vuodessa kuljetettiin Khonsu ja Amon Ra patsaa. Tämän jälkeen menimme Amon Raalle omistettuun Luxorin temppeliin, jonka rakennutti Amenhotep III ja Ramses II. Temppeli oli vielä 1800 luvulla maan alla ja sen päällä oli moskeija. Temppeli on rakennettu myös makaavaan  pyramidin muotoon. Olimme kierroksen viimeistä edellisessä salissa, kun yllättäen kolme turistipoliisia ”hyökkäsi” oppaamme Annelin kimppuun, syyttäen häntä luvattomasta opastamisesta. Anneli vastasi, että hän vain kääntää Yasserin opastusta, mutta Anneli vietiin sivuun, jossa tehtiin ”rikoksesta” käsin paperille arabiankielinen pöytäkirja. Anneli kieltäytyi allekirjoittamasta pöytäkirjaa, koska ei ymmärtänyt tekstiä. Anneli sopi, että Yasser hoitaa hitaasti englantia puhuen temppelin loppualueen opastuksen. Hän itse jäi aseellisen vartijan vartioimaksi, ettei voisi jatkaa ”rikollista” toimintaansa.

Opastuksen jälkeen jäimme ulos odottamaan Annelia, joka tuli hakemaan meidät varjoon tuloportille. Sen suojassa poliisit jatkoivat kuulustelua ja pöytäkirjan tekoa. Vähän ajan kuluttua Anneli tuli ja ilmoitti, että voitte lähteä linja-autolle, joka lähtikin heti tultuamme. Huomasin samassa Annelin ja Yasserin tulevan, saimme linja-auton pysähtymään ja oppaat mukaan. Menimme taas puuvillapaitakauppaan ja sen jälkeen syömään. Bussin edessä oli poliisiauto, joka kuljetti oppaat lisäkuulusteluihin. Lounaan jälkeen menimme hotelliin.  Me ja jotkut muutkin kokivat yllätyksen, kun avaimella ei päässytkään hotellihuoneeseen, vaan oli käytävä ”respassa” aktivoimassa avaimet uudestaan. Muutaman tunnin kuluttua alkoi käytävällä kuulua puhetta, ja selvisi, etteivät oppaat olleet tulleetkaan eikä heihin saada yhteyttä. Jotkut olivat huolissaan kotimatkan järjestymisestä seuraavana aamuna. Kairoon tullessa oli meidän lippumme kerätty pois, paluulippujen järjestämiseksi. Lähdimme noin kello 21 illan viettoon, onneksi ”respa”-kerroksen kautta. Sinne tullessamme Anneli  saapui juuri värikkäältä pidätysreissultaan. Hän kertoi, että häntä kuljetettiin opaspoliisin ja paikallispoliisin sekä oikeustalon väliä edestakaisin.

Muut rikolliset vilkuttivat iloisesti Annelille, kun näkivät taas seuraavassa paikassa hänet. Aikaisemmin Anneli oli selvinnyt pienellä tippirahalla (poliisin kuukausipalkka on n. 50€), mutta kun nyt oli kolme pidättäjää, se ei käynyt. Poliisien työskentely- olosuhteet olivat melko alkeelliset, kun oikeastaan ainoa apuväline oli kalkeeripaperi. Yhteys eri kerroksiin tapahtui rappuaukosta huutamalla yläkerroksiin.

Yasserin henkilötodistuksesta kopio jouduttiin kopioimaan läheisessä kaupassa. Muut rikolliset olivat pidätettyinä samanlaisissa häkeissä, kuin meillä eläimet eläintarhassa. Anneli ei joutunut häkkiin, vaan hänet siirrettiin sivummalle pimeään käytävään. Kun Anneli halusi istua, niin hänelle tuotiin ”komea” korituoli, mutta siitä puuttui istuinosa. Sen takia tuotiin konekirjoitustuoli ilman pyöriä, joka käännettiin nurinpäin korituoliin istuinosaksi. Illalla kuuden aikaan, neljän tunnin kuulustelun jälkeen, hän pyysi päästä syömään, koska oli syönyt vain aamupalan. Paikalla tarjottiin vain lasista vettä, jotta hän ei uskaltanut juoda. Lopulta hän pääsi oikeustaloon englantia puhuvan tuomarin puheille, tuomion langettamista varten. Huone oli niin likainen, että maton jokaiselta neliöltä olisi saanut pölynimurin pussin täyteen. Anneli kertoi tuomarille, että hän vain serkulleen Marjatalle ja tämän miehelle (=minulle) ihasteli käsillä osoitellen seinillä olevia kuvioita. Jolloin tuomari sanoi, että pöytäkirjassa lukee opastuksesta sekä luvattomasta käännöstoimista, johon Anneli vastasi, etteivät kuulustelijat ymmärtäneet häntä. Tuomari ”uskoi” Annelia, joka selvisi tästä kokemuksia rikkaampana ja ilman sakkoja. Ensi kerraksi matkatoimisto aikoo toimittaa Annelille käännösluvan, jonka hinta on n. 5€, mutta jonkin verran hankala hankkia.

Tämän kertomuksen jälkeen menimme hotellin terassille Niilin rantaan viettämään viimeistä iltaa Egyptissä, ohjelmaa katsellen, kuka syöden tai juoden; osa muuten vaan. Sinikka tilasi pöydässämme itselleen Mai Tai juoman, jota me ”kuolasimme” kateellisina. 

Keskiviikkona 24.3.2009  laukkujen piti olla huoneidemme oviemme ulkopuolella kello 6.30 ja aamiaisen jälkeen lähdimme kotimatkalle kello 7.30. Lento Luxorista Kairoon lähti parikymmentä minuuttia myöhässä. Kairossa oli turhankin paljon aikaa.   Luovutimme Yasseria hyvästellessämme keräämämme summan ”ruskeassa” kirjekuoressa Yasserille ja myös Annelille pienen lahjan. Yasserin summan määrityksessä oli ongelmia, kun kuulimme, että hän oli saanut äskettäin tyttären. Samalla, kalliista tehohoidosta huolimatta, oli menettänyt vaimonsa ja jäänyt suunnattomiin velkoihin. Annelin ilmoituksen mukaan Yasser ei halunnut mitään huomionosoituksia. Yritimme mielessämme hakea sellaista summaa, joka olisi mahdollisimman iso, muttei liian suuri. Olisimme mielellämme tuplanneet summan, mutta pelkäsimme, että se on Yasserin mielestä liian suuri.

Kentällä oli yllättävän monta erilaista ruokailupaikkaa. Joanna tarjosi Carilloa, näköetäisyydellä hänen ruokailupaikkaansa sijoittuneille matkailijoillemme, todettuaan, ettei Kairosta voi viedä juomia Suomeen. Münchenin koneen vaihdon jälkeen saavuimme Helsinkiin niin, että laukut olivat hihnalla jo lennon aikataulun mukaisena tuloaikana.

Yhteenveto matkasta:

Oppaamme Anneli ja Yasser olivat molemmat vähintään kympin arvoisia ja he vielä kaiken lisäksi täydensivät toisiaan ennen kokemattomalla tavalla, jolloin arvosanaksi tuli 20. Meillä oli käytössämme aina myös paikallisopas eri kohteissa. Heille jäi lähinnä vain lippujen hankinta. Anneli osasi myös varautua koko ajan matkustajien tarpeisiin esim. linja-autoissa oli aina myytävänä kylmää vettä, joten nestetasapainomme pysyi riittävän hyvänä.

Shoukrn  (=kiitos)Anneli ja Yasser.

Porukkamme oli yksi iso ryhmä, vaikka sisälsi matkailijoihin kuulumattomiakin. Kaikki olivat niin yhteishenkistä, ettei eroa huomannut, minä kun en tuntenut kaikkia  matkailijoitakaan  ennestään. Toden näköisesti VR Matkailijat saavat näistä ulkopuolisista jonkin verran lisää jäseniä.

Sää oli meidän kannalta todella hyvä, kun oli n. 15 astetta ” normaalia” kylmempää. Ainoastaan illat, yöt ja aamut olivat yllättävän kylmiä, vaikka se olikin normaalia. Kuninkaitten laakson retkellä lämpötila hipoi siedettävyyden ylärajoja.

Turvatarkastukset ja turistipoliisit, joka hotellissa ja kohteissa oli yllätys. Tosin laitteiden ”piippaukset” eivät kiinnittäneet tarkastajien huomiota mitenkään.  

Anneli oli varannut ripulia varten lääkettä tarvitsijoille. Monet meistä ostivat Antinalia (0,7-3€), joko halvalla tai vielä halvemmalla. Minulle tuli ripuli vasta yöllä, kun pääsimme kotiin, suurimmalla osalla matkan aikana.

Laivalla oli mm. hyvä ruoka, kohtelias henkilökunta, matkastamme ja kohteistamme myytävä dvd, sekä eri tavoin eläimiksi yms. koristellut pyyhkeet vuoteillamme. Sonesta St. George Hotellissa oli maittavat runsaat ruoat ja sieltä löytyi pöydästä myös risteilijä. Sängyissä plussana pussilakanat

Kiitoksia jokaiselle mukana olosta, teitte matkasta nautittavan, toivottavasti tavataan taas!

Kalevi