VR MATKAILIJAT  ry                                                MATKAKERTOMUS    
Seija Kuusinen

Azorit 18. - 25.5.2009 Sâo Miguel -saari,

pituutta saarella on vähän yli 100 kilometriä ja kapein kohta on 10 kilometriä. Saarella ovat Euroopan ainoat ananas- ja teeviljelmät.

AZOR/ ES

Haukka / monikko portugalinkielellä (kanahaukka)

kun saaret aikanaan löytyivät ne ristittiin siellä lukuisina olleiden haukkojen mukaan, itse asiassa linnut kuitenkin olivatkin hiirihaukkoja, jotka ovat kanahaukkaa isompia, mutta saarille on jäänyt alun perin annettu nimi, se kun on kielellisestikin sujuvampi sana.

Yhdeksän saaren ryhmä Atlantilla, noin 1500 kilometriä Manner-Portugalista. Kuuluu Portugaliin, mutta itsehallinto on ollut vuodesta 1976.

 

Maanantaina

aamulla nousimme kaikki 50 VR-matkailijaa Finnairin koneeseen ja kuuden tunnin lennon jälkeen olimme perillä Azoreiden Ponta Delgadassa, josta tuli pääkaupunki 1500 -luvun puolivälissä, kun yöllinen maanjäristys oli tuhonnut entisen pääkaupungin. Asukkaita Ponta Delgadassa on 30.000.

Hispanian oppaat olivat meitä vastassa ja bussikuljetus hotelliin sujui mallikkaasti, kestikin vain muutaman hetken. Aiemmin lentokenttä oli saaren pohjoisrannikolla, mutta siirrettiin nykyiselle paikalleen sumun ja kiitoradalle alati eksyvien lehmien vuoksi.Hyvällä paikalla rantakadun varrella sijaitsi neljän tähden hotellimme Açores Atlântico, siellä oli mm. uima-allas, sauna ja kuntosali sekä kattoterassi.

Hotellin ruoka oli tosi hyvää ja sitä meille tarjottiin päälle kylkien! Kasvissyöjätkin huomioitiin.

Kokoushuoneessa matkatsto Hispanian opas Timo toivotti meidät kuohuviinin kera tervetulleiksi.

Viikonloppuna oli ollut uskonnollinen juhla ja kaupunki oli koristeltu sekä valaistu ja juhlintaa jatkui pienempi muotoisesti aina torstaihin asti. Kaupungin keskus oli aivan ihastuttava valaistuna, valaistu kirkko varsinkin jäi unohtumattomasti mieliimme. Pääuskonto on roomalaiskatolisuus.

Juhlan kunniaksi saarta kiertävän pyörillä kulkevan pienoisjunan matkatkin olivat ilmaisia.

Rohkeimmat meistä kävivät viikon aikana uimassa aivan hotellia vastapäätä Atlantin aalloissa. 

Tiistaina 19.5.

Lähdimme hotellilta klo 10.00 kahtena ryhmänä oppaiden johdolla kiertämään kävellen Ponta Delgadaa, kävimme Antonio Borges -puistossa ja saimme ensi vaikutelman alueen kasvistoon, siellä näimme myös rovaniemeläiset lasten leikkipuiston välineet, keinut yms. Vierailimme Santo Cristo -kirkossa sekä hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla. Kahvitkin joimme keskustorilla.
Illan suussa lähdimme oppaan kera viettämään Azorilaista iltaa Solar da Graca -ravintolaan. Nautimme azorilaisesta ruuasta, kansantanssista ja musiikista, Ruokaa saivat kaikki ja kuulivat musiikin, mutta vain osa näki kansantanssit. Oppaan kanssa meni sukset ristiin: VR matkailijat kyltillä varattuihin pöytiin oli sijoitettu muitakin suomalaisia, eivätkä pyynnöistämme huolimatta poistuneet, heille kun oli ko. paikat osoitettu. Osa meistä joutui hakemaan sitten omatoimisesti istumapaikan toisaalta. Harmi olisi ollut pienempi, jos olisimme asian tienneet, emmehän silloin olisi alkaneet ajaa maamiehiämme pöydistä pois. Typeryyksissäni luulin, että VR Matkailijat sekä VR rekisteröityinä niminä eivät voi olla muiden käytössä. Harmittavaa sekin, että osa paikoista, joihin kansantanssi esitykset parhaiten näkyivät, olivatkin sitten VR -kyltin alla muilla kuin VR -ryhmällä. Toki suurin osa meikäläisistä näki esitykset aivan hyvin.

Tanssilattia oli loppuillasta vapaasti käytössä ja kyllä ”meidän” Marjatta ja Kalevi voittivat taitavuudessa kaikki, kerrassaan nautittavaa katseltavaa!

 

Keskiviikkona 20.5.

Aamulla taas menoksi: Läntinen saarikierros bussilla hotellilta.

Ajoimme saaren länsiosaan ja Vista do Rei -näköalapaikalle, josta näkyivät kaksoisjärvet Lagoa Azul ja Lagoa Verde. Järvet ovat syntyneet sinisilmäisen ja vihreäsilmäisen paimenpojan ja

prinsessan rakkaussurusta. Toisen järven vesi on värjäytynyt siniseksi ja toinen vihreäksi kyynelistä, joita nuoret vuodattivat kun eivät toisiaan saaneet. Vierailimme kraaterin keskellä olevassa Sete Cidadeksen kylässä. Sieltä matkamme jatkui luoteisrannikolle ja näköalapaikalle sekä edelleen lounasravintolaan Cavalo Brancoon. Retken viimeisenä kohteena oli luomutuottajan ananasviljelmä Faja do Baixon kylässä. Siellä kasvatetaan 6000 ananasta per vuosi; ananaksen kasvu kestää noin 18 kuukautta. Ensiksi ananas jätetään kasvamaan 10 cm välein, sitten puolen metrin välein ja ne alkavat kukkia 3 kuukauden kuluttua. Niitä savustetaankin 5-15 yötä, tuoksu kuulemma kuin savusaunassa.

 

 

Torstaina 21.5.

Lagoa do Fogo, saaren kapeimmalla kohdan keskellä vuorten eristämä laavatuhkarantainen kraaterijärvi. Lähtö taas hotellilta bussilla. Päivän aluksi vierailimme Lagoan kylässä keramiikka-tehtaalla, jossa tutustuimme keramiikan valmistukseen, ja sieltä oli myös mahdollista ostaa keramiikkaesineitä. Ajoimme Fogo vuoren huipulle 900 metrin korkeuteen, josta piti avautua hienot maisemat Tulijärvelle. Sumun vuoksi jouduimme kuitenkin tulemaan alemmalle tasanteelle ja melko hyvin sieltäkin näki. Tulijärvi on 24 m syvä sekä 600 metriä merenpinnan yläpuolella ja siellä kasvaa / kasvatetaan karppeja ja kirjolohta. Vähän alempana Caldeira Velha vesiputouksessa jotkut rohkeat kävivät uimassa lämpimässä vedessä.

Pysähdyimme pohjoisrannikolla Ribeira Granden kaupungissa ja maistelimme paikallisen 1800 -luvun lopulla perustetun perheyrityksen liköörejä, brandyä ja jälkiruokaviinejä, mm. passionhedel-mälikööriä, joka on voittanut maailmalla useita palkintoja.

 

Perjantai 22.5. Vapaata omaa aikaa

Puolet meistä osallistui kansainväliseen valas- ja delfiinisafariin. Azorit osuvat valaiden vaellusreitille, lajeja on nähty peräti 22.

Ryhmämme aamunvirkut näkivät delfiinejä ja kaskelotteja, mutta iltapäivän ryhmä näki edellisten lisäksi sinivalaan, lentokalan ja merikilpikonnankin.

Ennen EU:n 1987 tekemää pyyntikieltoa valaista tehtiin öljyä. Pyynti oli vaarallista työtä. Rannoilla on vieläkin tähystystorneja, joista tähystäjä valaita nähtyään savumerkein hälytti kylän miehet harppuunoineen valaanpyyntiin. Nykyisinkin torneja saattavat käyttää turisteille safareita järjestävien yritysten tähystäjät, hälytysväline lienee kuitenkin kännykkä tai radiopuhelin.

 

Lauantaina 23.5. Lagoa das Furnas

Ajoimme 70 km moottoritietä itäänpäin Furnaksen kraateriin, jossa on kuumia lähteitä yhteensä noin 30, niitä kutsutaan nimellä Caldeiras. Olimme 600 m merenpinnan yläpuolella ja laskeuduimme 400 m kraateriin. Terra Nostran subtrooppisessa kasvitieteellisessä puutarhassa kävelimme opastetun kierroksen ja näimme myös kaksi mustaa joutsenta. Moni ui Nuoruuden Lähteessä, suuressa altaassa noin 40-asteisessa ruskeassa rautapitoisessa vedessä, näytti hurjalta, oli kuitenkin miellyttävä kokemus. Hotelli Terra Nostran ravintolassa söimme lounaaksi cozidoa, paikallista lihapataa, joka on kypsynyt kuuman lähteen höyryn avulla. Lounaan jälkeen ajoimme kraaterin reunalle Pico de Ferron näköalapaikalle, josta avautui upea näköala itse kraateriin. Jatkoimme matkaamme vielä pohjoisrannikolle Cha Gorreanan teetehtaalle, jossa tutustuimme teenvalmistukseen ja maistelimme paikallisia teelajeja. Hyviä olivatkin, monet ostivat niitä kotiin vietäväksi.

Näimme myös ”Meidän rauhamme rouvan nunnaluostarin” joka oli rakennettu paikalle, josta leikkivät paimenpojat olivat löytäneet Neitsyt Marian patsaan, vieneet sen mukanaan, mutta yöllä se oli kadonnut ja mennyt itsekseen takaisin löytöpaikalle; ja tätä pidettiin merkkinä mihin luostari pitää rakentaa. Ajoimme myös entisen pääkaupungin läpi.

Matkan varrella rannat olivat kallioisia, kanerviakin saarella kasvaa 56 eri lajia.

 

Sunnuntai 24.5. Vapaata omaa aikaa

Ostoksia, museoita, kullekin mieltymysten mukaan ja vielä hotellin maittava lounas sekä illallinen. Paikallinen tavaratalo oli hyvin varustettu, kahdessa kerroksessa lukuisia myymälöitä. Hintatasokin oli jonkun verran Suomen tasoa edullisempaa. Viimeisiä ostoksia tehdessäni lähikaupassa näin kun pultsarilta näyttävä mies joutui kassatytön käsittelyyn ja niinhän sieltä likaisen takin sisältä kovistelun jälkeen tuli esiin Johnny Walker -pullo; että samat huolet kaikkialla. Opas kyllä kertoi, että rikollisuutta ei paljon ole, pääasiassa joitakin huumetapauksia. Sukulainen hoitaa yleensä lapset, jos äiti on töissä. Kouluun mennään 7-vuotiaana ja sitä käydään 9 vuotta. Oppimateriaali ja lounas ovat oppilaalle maksulliset; tukea voi saada oppimateriaaliin. Jokaisessa kylässä tulee olla peruskoulu, niin päätettiin ja toteutettiin 50-luvulla. Sosiaalimaksut ovat 11% ja lisäksi peritään verot, autonomian takia ALV on pienempi kuin Portugalin mantereella. Terveydenhuolto on ilmaista. Minimipalkka pyritään nostamaan ensi vuoden aikana 500 euroon.

Liikenteessä kenelläkään ei ole kova kiire, jalankulkijat ovat etusijalla.

Kun saarien appelsiiniviljelmät tuhoutuivat, niin tilalle alettiin viljellä ananasta, passionhedelmää ja tupakkaa. Saarella on kaksi tupakkatehdasta. Tupakka istutetaan huhtikuussa ja lehdet korjataan elokuussa ja laitetaan kuivumaan kuukaudeksi. Valmistettavia tupakkamerkkejä on kaksi, suomeksi käännettynä ne ovat nimeltään Meren tuolla puolen ja Hyvää matkaa.

Luonto, lempeä ilmasto, vulkaaninen maaperä, kiireettömyys ja massaturismin puuttuminen on Azoreilla parasta. Paljon lehmiä ja kauniita kiviaitoja. Portugalilaiset ovat lyhyitä ja aitaa tehdessä laitettiin lankku väliin, noustiin lankulle ja tehtiin aidasta korkeampi. Rivi lehmiä tekee tasaisen nurmikon leikkuun! Täällä eläimet saavat olla aina ulkona, eikä niiden tarvitse lönkytellä edes lypsylle, liikkuvat lypsyasemat kiertävät laitumet. Lypsykarja laiduntaa merenpinnasta kolmensadankin metrin korkeudessa, niiden yläpuolella lihakarja ja yli puolessa kilometrissä puhisevat taisteluhärät (härät Terceiran saarella). Karjatalous onkin Azoreiden tärkein elinkeino; heinä kun kasvaa vaivattomimmin.
Hortensia on kansalliskukka, eivät ne vielä olleet ihan täydessä loistossaan, hyvällä alulla kuitenkin. Kukka tuotiin Japanista 1800-luvulla ja se juurtui kaikkialle. Perunasta saadaan kolme satoa vuodessa. Pahin rikkaruoho on tuoksuinkivääri, joka tuotiin ulkomailta kilpailuun, se voitti, kaunis kukka, tuoksuu hienosti, naiset pitivät hiuksissaan ja jokainen halusi pihapiiriinsä. Nyt se on vallannut saaret, aiheuttaa maanvyöryjä ja puitten kaatumisia. Retkillä näimme kalastajia kumisaappaineen roikkumassa kaupungilla lyhyiden uniensa jälkeen.

Saarilla on Lusitano -hevosia, jotka syntyvät pikimustina, mutta tulevat valkoisiksi vanhana; niitä kutsutaan Michael Jacksoniksi. Plataania paikalliset taas kutsuvat turistipuuksi = juo paljon vettä, viihtyy auringossa ja luo nahkansa.

Flores -saari on Euroopan läntisin reuna sekä myös Euroopan lämpimin paikka, Azoreiden 350:stä tulivuoresta on 250 juuri tällä alueella, viisi niistä merenpinnan alapuolella. Pico puolestaan on nuorin saari, vain 40.000 vuotta vanha, siellä on Portugalin korkein vuori ja joskus jopa lunta. Vertailun vuoksi: Madeira on 60-70 miljoonaa vuotta sitten syntynyt. Vuonna 1427 löydettiin Santa Maria. 1400-luvulla kohosivat ensimmäiset uudisrakennukset myös Angran kukkuloille Terceiran saarelle. Löytöretkien myötä laivaliikenne kasvoi ja satamassa pysähtyivät niin Intiasta tulevat maustelaivat kuin uudelle mantereelle matkaavat orjakaleeritkin. Vuonna 1980 Angra vaurioitui pahoin maanjäristyksessä, korjauksia on tehty näihin päiviin. Unesco nimitti v. 1983 Angra de Heroismon maailmanperintö-kohteeksi.

Floresin saaren tulivuoret eivät enää ole aktiivisia. Faialin saaren länsikärjessä Ponta dos Capelinhos niemi on karua aavikkoa. Syyskuusta 1957 lokakuuhun 1958 alueella oli yli 200 tulivuorenpurkausta ja maanjäristystä, laava syöksyi puolen kilometrin korkeuteen, niemellä sijainnut kraaterijärvi katosi maanuumeniin, samoin yli 300 taloa, pieni Campridon kylä hautautui kokonaan. Valtio jakoi kotinsa menettäneille rakennusavustuksia.

Saarten sähköstä / energiasta 30 – 40 % saadaan geovoimaloista, maalämmöstä ja höyryturbiineista ja tarkoitus on niiden osuutta vielä lisätä.

Asukkaita saarilla on 240.000 mutta siirtolaisina maailmalla heitä elää toista miljoonaa.

 

Maanantai 25.5. kohti kotia

Aivan itäisin osa saarta jäi meiltä näkemättä sekä 8 muuta Azoreiden saarta, ehkä meillä on syy joskus palata. Henkilökohtaisesti olisin myös halunnut nähdä eri mannerlaattojen kohtaamisen, mutta ehkä se ei tällä saarella ole ollenkaan mahdollista? Yllättävää oli myös, että skandinaavit olisi pitänyt opettaa lukemaan; teimme ”sotasuunnitelman” ja jo loppupäivinä saimmekin sitten hotellin ruokasalissa pitää omat paikkamme.

Ryhmämme kuitenkin oli mahtava, ei myöhästymisiä, eikä mitään hankaluutta, vaikka olimme Matkailijoiden historian tähän asti suurin osallistuja joukko.

Kiitoksia jokaiselle mukana olosta, teitte matkasta nautittavan, tavataan taas!

Seija

 

 

 Tulostettava versio (pdf)

  Palaa takaisin Matkakertomuksia-sivulle